Virastossa jälleen epäonnistunut hankinta! Paras hävisi

”Halvalla ei saa parasta. Näin on taas valtion varoja törsätty huonolaatuisiin mustekyniin, useaksi vuodeksi. En voi kun ihmetellä tätä menoa.” Tuumailee Seppo Teittinen, mustekynän jousia valmistavan yrityksen johtaja. Teittinen on juuri osallistunut Suomen Allekirjoitusviraston mustekynähankinnan kilpailutukseen huonolla menestyksellä.

Kilpailutus on Teittisen mielestä toteutettu vastoin hallitusohjelman periaatteita. Veronmaksajana Teittinen nimittäin tietää, että hankinnoissa tulee huomioida työllisyys-, ympäristö- ja sosiaaliset näkökulmat, lisäksi pk-yrityksille pitäisi luoda paremmat mahdollisuudet ottaa osaa julkisiin hankintoihin. Allekirjoitusvirasto toimi kuitenkin toisin. Se kilpailutti koko mustekynän ja sen toimittamisen yhtenä kokonaisuutena. Teittisen mielestä tällä hankintojen yhdistämisellä rajattiin hänen yritys kilpailutuksesta ulkopuolelle. Valintaperusteenakin oli halvin hinta.

”Minun valmistamilla jousilla kynät toimivat kuitenkin parhaiten!”, pohtii Teittinen päätään pyöritellen ja pientä jousen pätkää peukalon ja etusormen välissä puristellen.  ”Jos tätä olisi testattu ja laatu vertailtu, se olisi ollut voittaja!” Teittisen yrityksen erikoisuutena pidetään sitä, että jousia saa myös sinisinä. ”Myynti hiljenee ja tuotanto karkaa Kreikkaan. En minä voi alle eurolla näitä sinisiä jousia valmistaa. Miksi virasto ei rajoita rahojen valumista rajojen ulkopuolelle ilmoittamalla tarjouspyynnössä, että ulkomaalaisia osia käyttävät toimittajat hylätään? Ei ne kreikkalaisetkaan minulta mitään osta.”, Teittinen kummastelee.

Mitä enemmän Teittinen pohtii kohtaloaan, sitä enemmän Teittistä alkaa kismittää.

”Ne holtittomasti hankkivat virkamiehet keksivät mitä ihmeellisimpiä asioita, joilla meitä kiusataan. Nytkin kyseltiin tietoja firman rekisteröitymisestä, liikevaihdosta, veroveloista, sosiaaliturvamaksuista ja mistä lie. Useita kysymyksiä, johon olisi pitänyt vastata.”, Teittinen huokaa. ”Enhän minä näiltä tuotantotöiltäni ehdi moisia lappuja täyttelemään. Toista se oli ennen kun virastonjohtajana toimi hyvä veli, joka tilasi jouset suoraan täältä!”, muistelee Teittinen vanhoja, parempia aikoja.

Teittinen huomaa naapurin pk-yrittäjä Pulliaisen tuulettelemassa pihalla ja kiihtyy entisestään ”Se Pulliainen toimii tämän voittaneen firman alihankkijana!”, Teittinen parahtaa ja tuntee piston sydämessään. Mustetta valmistava Pulliainen on toistuvasti kysellyt Teittistä mukaan yhteistyöhön, niin tälläkin kertaa, tuloksetta. ”Pulliainen ostaa nyt varmaan Mersun näillä valtion hankintaeuroilla. Mitenköhän saisin sille korkeammat tieosuuskunnan maksut?”, pohdiskelee Teittinen, jolle kateus tuntuu aina menevän kiiman edelle.

Oletko kohdannut työssäsi seppoteittisiä? Kilpailutuksissa jokainen tarjoaja tarjoaa parastaan, kuitenkin aina yksi voittaa ja toinen häviää.

Löytyy erilaisia, värikkäitäkin näkemyksiä ja odotuksia siitä, mitä kenenkin pitäisi ostaa ja miten. Hankinnoilla pitäisi pelastaa tarjoajien liikevaihto, valtiontalous, työttömyys ja maapallo, hankintalain vaatimuksia noudattaen. Lokaa lentää helposti niskaan, hyvinkin toteutetuista kilpailutuksista. Medioissa reposteltuja hankintalain virheellisiä tulkintoja harvemmin korjataan, koska aikaa ja resursseja ei ole.

Miten mielestäsi hankinnoilla voisi edistää pk-yritysten, työllisyyden, ympäristö- ja sosiaalistennäkökantojen huomioimista? Luovatko hankinnat mahdollisuuksia esim. suomalaisten yritysten viennin suhteen? Hyödynnetäänkö näitä mahdollisuuksia tarpeeksi?

Mirke Turunen, asiakkuuspäällikkö

Mirke Turunen on Hanselin asiakkuuspäällikkö, jonka blogipostauksissa on pohdintaa ja yleistä fiilistelyä vaikuttavuudesta, hankinnoista ja julkishallinnosta. Mirken tavoitteena on saada asiakkaat rakastamaan hankintoja. Blogin onkin tarkoitus tuoda ripaus iloa ja inhimillisyyttä julkisten hankintojen parissa työskentelevien arkeen. 

Bloggari
Selaa blogikirjoituksia