Kolme pointtia kestävistä hankinnoista

Sitran Yliasiamies Mikko Kososen (29.1.2015) mukaan julkisia hankintoja tulisi käyttää strategisina työkaluina, kun edistetään uusien kestävien ratkaisujen markkinoillepääsyä. Hän arvioi, että nykyisellään hankitaan useimmiten ”jo koeteltua teknologiaa”, mikä ei edistä uusien ratkaisujen markkinoillepääsyä.

Kosonen lienee oikeassa. Julkiset hankinnat ajautuvat usein ”vanhan, mutta riittävän hyväksi havaitun” ostamisen kierteeseen. Jossain horisontissa saattaa piirtyä kuva uudesta ja uljaasta, mutta matka sinne koetaan usein liian työlääksi.

Tilanne kietoutuu kolmen ongelman ympärille:

1) Rohkeisiin ratkaisuihin kurottava hankintajohtaminen tukahtuu siihen, että hallinnon toisistaan irralliset siilot eivät kykene vastaamaan ”yhdessä tekemisen” vaatimukseen.

2) Kun johtaminen pirstoutuu, systemaattisen tulevaisuutta luotaavan hankintastrategian korvaa satunnaisiin tarpeisiin perustuva ostotoiminta.

3) Koska ostaminen on hajautunutta ja satunnaista, ei synny tarvetta osaamisen keskittämiselle. Ja kun vahvaa osaamista ei ole, niin onko enää muuta mahdollisuutta kuin ostaa se vanha tuttu ja turvalliselta tuntuva ratkaisu?

Turvallisuudellakin on puolensa – ainakin yksilölle. Uusi teknologia maksaa. Ja se maksaa heti hankintaa seuraavana vuonna ja säästää vasta joskus. Yksittäisen hankintapäällikön rooli on vaikea. Hän joutuu vakuuttamaan talousjohtajalle, että juuri tämän hankinnan osalta budjetti kannattaa ylittää, koska se kyllä maksaa itsensä takaisin – aika varmasti.

Euroopan komission arvion mukaan julkisten hankintojen vuosittainen arvo on Suomessa yli 30 miljardia euroa. Viiden prosentin sijoitus uuteen teknologiaan tarkoittaisi 1,5 miljardia euroa. Summa on liian suuri yksittäisille hankintayksiköille, mutta pieni julkiselle sektorille. Yhteiskunnan kannalta voitettavaa on paljon, ja hävittävää vähän, jos riskinottajat yhdistäisivät voimansa. 

Yksittäisten hankintojen tasolla ratkaisu tiivistyy kolmeen pointtiin:

1) Tunnistetaan tarve hankintaverkostoille. Verkostot ovat mahdollisuus tilanteissa, joissa tarvitaan uusia kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joita mikään organisaatio tai organisaation siilo ei pysty yksin tarjoamaan.

2) Ryhdytään työskentelemään yhdessä pitkäjänteisesti. Analysoidaan markkinatilanne, käydään vuoropuhelua toimittajien kanssa ja laaditaan strategia. Strategia, joka ottaa huomioon sekä hankkijan primäärit tavoitteet että yhteiskunnalliset tarpeet pitkällä tähtäimellä. 

3) Opetellaan laatimaan kannustimiin perustuvia hankintastrategioita. Sellaisia, jotka parhaalla mahdollisella tavalla mahdollistavat innovaatioiden syntymisen sopimuskauden aikana.  Koska yksi kymmenestä innovaatiosta on oikeasti hyvä, luodaan kannustinmalli jatkuvalle kehittämiselle, eikä osteta sikaa säkissä. Toimivia kannustemalleja löytyy nykyään mitä erilaisimpiin tarpeisiin.

Hankintojen johtamisen ensisijainen haaste on kuitenkin visio. Visio siitä, mitä hankinnoilla vuonna 2025 halutaan saada aikaan. Kun visio on selkeä, niin edellä mainittujen ratkaisuaskeleiden toteuttaminen näyttää jo paljon yksinkertaisemmalta.

Jussi Pyykkönen,

Jussi on erikoistunut ict-hankintoihin, innovaatioverkostoihin ja työmarkkinoiden tutkimukseen. Hän itsepintaisesti väittää niiden liittyvän toisiinsa. Valtiotieteilijänä Jussi tuo esille hankintojen merkitystä osana julkistaloutta ja yhteiskunnallisia muutoksia. Jussin maailmassa kaikki liittyy kaikkeen ja vain isoilla kokonaisuuksilla on väliä. Vaikka hankintajuristi muuta väittäisikin.

Bloggari
Selaa blogikirjoituksia