Kompromissi on kirosana

Toisille kompromissi on ratkaisu, toisille valtaisa tappio, kolmas ei edes välitä kunhan asia etenee. Tämä pätee niin parisuhteen kuin kilpailutuksienkin kompromisseihin. Vaikka ensiksi mainittu saattaisi olla hedelmällisempi keskustelumaaperä, keskitytään nyt kuitenkin jälkimmäiseen.
 
En ole filosofi enkä kielitutkija, mutta kompromissin ydintarkoitus lienee saada erimielinen ja mahdollisesti jopa riitaisa tilanne lopputulokseen, joka tyydyttää jollain tapaa kaikkia osapuolia. Kolikon toisella puolelle saattaa kuitenkin samalla ilmaantua asioita jotka ovat tavoitteen kannalta haitallisia. Hyvin pian sen jälkeen kun ei tavoitella juuri sitä mitä tarvitaan, tavoitellaan jotain mitä ei tarvita tai jonka käyttöarvo on pienempi tai hinta kalliimpi. Kompromisseys altistaa hankintojen tekemisen epätarkkuustilaan, jonka johdosta punainen lanka haalistuu jokaisen kompromissin myötä enemmän ja enemmän. Toisaalta ICT-maailmassa tavoitteeseen päästään käytännössä aina useampaa reittiä, joista jokainen voi olla aivan yhtä hyviä. Silti tavoitteita ei kuitenkaan voi olla kuin se mikä on määritelty. Kun tavoitteessa tekee kompromissin, muuttuu tavoite. Näin se maailma ainakin insinöörin päässä liikkuu.

Esimerkiksi tietojärjestelmähankinnoissa ikävimpiä kompromisseja ovat tilanteet joissa metsä hukkuu puilta kuusen neulasia tuijotellessa.

Yksittäisistä, ehkä pienistäkin vaatimuksista nousee hankinnan kannalta kolossaalisia kulmakiviä, koska ne ovat Jollekin lähes elämän ja kuoleman kysymyksiä. Usein myös kalliita sellaisia. Ja kun nyt aloitin vanhojen sananlaskujen lainaamista, tähän yhteyteen sopii erinomaisesti myös toteamus: jos haluat maitoa ei aina kannata ostaa lehmää.

Mitä siis tehdä kun kilpailutuksen edistäminen on kriisissä ja sisäiset asiakkaasi huutavat anteromertarannan lailla kompromissia. Jos alkuperäinen suunnitelmaa on perustellusti oikea, priorisoi, tee päätös, perustele päätöksesi ja kanna ylpeästi vastuusi. Et ehkä voita vuoden hymypoikapatsasta eikä joku työkavereistasi välttämättä tervehdi sinua muutamaan viikkoon. Ehkäpä kuitenkin veronmaksajat kiittävät. Julkiset varat eivät kuitenkaan ole yksittäisten henkilöiden miellyttämistä varten. Hankintojen suunnittelun ollessa käsillä tämä voi tarkoittaa hankinnan jakamista useampaan osaan tai hankintojen kokoamista isommaksi kokonaisuudeksi. Joskus se voi myös tarkoittaa hankintojen keskeyttämistä tai vaikkapa hankinnan kohteen merkittävää rajaamista. On tärkeää kuunnella eri näkökulmia, mutta erittäin harvoin hyvä lopputulos syntyy muovaamalla kaikista näkökulmista yksi epämääräinen möhkäle. Tämän tietävät etenkin kaikki jotka ovat leikkineet muovailuvahoilla. Kun kaikki eri väriset kirkkaat vahat yhdistää toisiinsa syntyy mieltä ylentävä harmaa möhkäle. Kilpailutukseen tai hankintaan sitouttaminen ja osallistaminen eivät tarkoita sitä että kaikki saavat päättää.

Vaikka julkisten varojen käyttö tulisikin pääosin perustua faktoihin, se voi osaltaan olla myös arvoperustainen kysymys. Se ei kuitenkaan voi olla täysin vain mielipidekysymys eikä etenkään yksittäisen henkilön tai ryhmän perusteeton tahtotila. Oman tahdon läpisaaminen kuuluu enemmänkin ihmisen kehityksessä uhmaikään. Asia on ytimekkäästi kuvattu Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla jossa todetaan, että Ei-sanan käyttäminen antaa tunteen itsenäisyydestä ja itsensä hallinnasta, vaikka aina se ei johdakaan toivottuun lopputulokseen.

Kaikkea ei voi saada kerralla. Onneksi kaikkea ei myöskään tarvita kerralla. Kompromissit saattavat toimia kansainvälisessä politiikassa tai lasten kanssa, ehkä parisuhteessakin mutta harvoin julkisissa hankinnoissa.

Tuomo Vuorinen, asiakkuuspäällikkö, lvm, mmm, stm ja um hallinnonalat

Insinöörin sydäntä lähellä olevat aihepiirit löytyvät ICT-toimialalta ja etenkin tietojärjestelmien hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Tuomon toimintaa ohjaavat kokonaiskuva ja etenkin edessä siintävä lopputulos, mutta ei voi luonteelleen mitään puuttuessaan yksityiskohtiin. Oli kyseessä sitten blogi, polkupyörä tai tarjouspyyntö.

Bloggari
Selaa blogikirjoituksia