IT-hankinnat myllerryksessä: lisää ketteryyttä, kiitos!

Kenen omaisuutta viranomaisten käyttämien ohjelmistojen tulisi olla?

Tänä vuonna on käyty vilkasta keskustelua ohjelmistojen tekijänoikeuksista ja lisensoinnista. Painokkaita kommenttipuheenvuoroja on nähty niin LinkedInissä kuin Helsingin Sanomien yleisönosastossakin.

Keskustelun alkusyynä ovat julkishallinnon uudet JIT-sopimusehdot, joita tullaan käyttämään liki jokaisessa IT:tä sivuavassa julkishallinnon tarjouspyynnössä tulevina vuosina. Jos toimittajan tarjous on tarjouspyynnön vastainen, hankintayksiköllä on oikeus ja velvollisuus hylätä se. JIT-ehtojen muutos on siten suuren luokan uutinen.

Uusissa JIT2015-ehdoissa toimittajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus julkaista tekemänsä työ verkossa avoimena lähdekoodina, jota muutkin yritykset voivat käyttää.

Monelle yritykselle tämä tarkoittaa uudenlaisten ansaintamallien kehittämistä tai esimerkiksi tukeen ja ylläpitoon keskittymistä. Avoimen lähdekoodin käyttö asettaa melkoisia osaamishaasteita myös hankintayksiköille.

Yritystoiminnan tukeminen ja verovarojen käyttö ovat monin kohdin vaakakupissa. Asiakkaat esimerkiksi saavat jatkossa teettää järjestelmään muutoksia toisellakin IT-yrityksellä. Uusissa JIT2015-ehdoissa on kuitenkin linjattu mm. dokumentaatioon kohdistuvat oikeudet tavalla, joka nähdäkseni tukee yritysten toimintaa. Yritykset nimittäin saavat oikeudet asiakkaalle tekemäänsä dokumentaatioon ja tilaajalla on vain dokumentaation laajat käyttö- ja muutosoikeudet.

Julkisenkin hankkijan voitava ostaa ketterää kehitystä

Viitisen vuotta sitten julkishallinto alkoi teettää ohjelmistoja ketterillä ohjelmistokehitysmenetelmillä. Hankintalain taipumista ketteryyteen epäiltiin aluksi kovasti.

Nähdäkseni julkishallinnonkin pitää pystyä hankkimaan ohjelmistoja nykyaikaisilla tavoilla eikä olla pakotettu tuhatsivuisten  tarjouspyyntöjen kirjoittamiseen ja jokaisen yksityiskohdan arvaamiseen ennakolta, varsinkin mikäli kyseessä on innovatiivisempi hankinta.

Ketterät ohjelmistokehitysmenetelmät perustuvat ratkaisun jatkuvaan parantamiseen eli iteratiivis-inkrementaaliseen toimintatapaan, joka tarkoittaa käytännössä toimittajan ja asiakkaan päivittäistä yhteistyötä ja ratkaisumallien jatkuvaa punnintaa. Asiakkaan panos on siis suuri ja työ tehdään asiakkaan tarpeita vastaavaksi. Kenelle ohjelmistojen tekijänoikeudet kuuluvat tuolloin, tulisiko asia ratkaista täysin samoin kuin vesiputousmallisten ohjelmistojen kohdalla?

Oma vastaukseni näihin kysymyksiin on, että lisensointimallin tulisi olla aina tarkoituksenmukainen, tarpeeseen mietitty. JIT2015:stä löytyy valmiit lausekkeet käytettäväksi silloin, kun hankintayksikkö valitsee ketterästi kehitettyyn ohjelmistoonsa suljetun lisenssin avoimen lähdekoodin sijaan. Tällainen poikkeus tulee kuitenkin tehdä aina selkein sopimusmerkinnöin, jotta tarjoajat pystyvät antamaan vertailukelpoisia tarjouksia eikä asiasta tule riitaa sopimuskaudella.

Samanaikaisesti JITtien kanssa julkaistiin myös pk-yrityksille tehdyt IT2015-ehdot. Toimittajien kannalta katsottuna on mielenkiintoista tutkia ketterien ehtojen keskinäisiä eroja. Sekä yksityis- että julkissektorin ehdot ovat puoliketteriä, eli toimittajan toimitusvastuuseen perustuvia malleja. Esimerkiksi toimittajan riskit vaihtelevat sen mukaan, onko toimittajan asiakkaana yksityinen vai julkinen hankkija. Merkittävä ero on sekin, että yksityissektorilla lähtökohtana on suljettu lisenssi, kun taas julkissektori panostaa voimakkaasti avoimen lähdekoodin käytön laajentamiseen.

Palvelumuotoilu avuksi tuottavuusloikkaan?

IT:n myllerrykseen liittyy paljon muodikkaita sanoja, kuten IoT, DevOps, big data, open data ja niin edelleen. Menemmekö teknologia vai tarve edellä? Näiden lisäksi näkisinkin mieluusti nykyistä enemmän keskustelua siitä, miten palvelut ja teknologiat saataisiin palvelemaan loppukäyttäjiä paremmin. Miten saisimme julkisiin hankintoihin käytetyillä verovaroilla aikaiseksi aiempaa parempia palveluja?

Palvelumuotoilua voitaisiin käyttää hyödyksi palvelujen tehostamisessa, kohdistamisessa ja parantamisessa. Palvelumuotoilulla tarkoitan teknisen ja markkinoinnillisen osaamisen välimaastoa, jonka avulla koetetaan parantaa asiakkaan palvelukokemusta ja löytää tehokkaampia tapoja täyttää tarpeita. Suunnittelun jälkeen palvelut voitaisiin toteuttaa ketterästi, eli liikkuvaan maaliin tähdäten.

Outi Jousi, lakimies

Outi on juristi, jolla on ohjelmistosuunnittelijan tausta. Hän bloggaa ja twiittaa, koska uskoo kaikkien hyötyvän avoimesta keskustelusta ja tiedonjaosta. Ketterät sopimusmallit ja tietosuoja ovat hänen lempiaiheitaan. Outi ilahtuu sparrailupyynnöistä.

Bloggari
Selaa blogikirjoituksia