Kuviokellu hankintasi

Jos hankintoja tehdessäsi ainoa työkalusi on hankintalaki, kaikki ongelmat näyttävät markkinaoikeudelta. Mutta toimiessasi osana tiimiä, ongelmasi tulevat olemaan pieniä.

Kukaan ei pystyy välttymään ajatusten ja toimintamallien urautumiselta. Jos kokee itse olevansa ylivertainen eikä tällaiseen arkisuuteen syyllisty, näkee sitä ainakin jatkuvasti ympärillään. Täysin vieras tilanne tämä ei siis voi olla. Poikkeuksellisen ilmiön tästä tekee kuitenkin se, että urautuminen tai näkökulmasokeus voi olla paitsi tiedostamatonta, myös valittu toimintatapa. Sokeus ei liity myöskään pelkästään ihmisiin, vaan myös organisaatioiden toimintatapoihin.

Tiedostamaton osuus on inhimillistä, valittuna toimintatapana selvä potentiaalinen ongelma. Joillekin se on suojautumismekanismi, toisille ajatus omaan työkuvaan kuuluvasta asiasta. Myös stereotypiat ovat mielestäni tästä yksi esimerkki. Olennaista ei ole yksilön toiminta, vaan oletus tiettyyn ammattiryhmään kuuluvasta toimintatavasta.

Omassa työnkuvassaan ei voi toimia kuin se olisi irrallinen muista. Jos tehtävänäni on tutkia tarjouspyynnön vaatimusmäärittely mahdollisten järjestelmäteknisten ongelmien näkökulmasta, on oma valintani, teenkö tuon työn välittämättä muista näkökulmista tai omien havaintojeni vaikutuksista kokonaisuuteen. 

Julkinen hankinta ei ole yksilösuoritus

Julkiset hankinnat eivät toimi ideaalisti, jos niitä ajatellaan 4X100 metrin viestijuoksuna. Julkisen hankinnan ei pitäisi olla maaliin pääsyä peräkkäisinä suorituksina, vaan pikemminkin joukkuelaji kuten kuviokellunta. Jos yksi liikkuu johonkin suuntaan, toistenkin pitää liikkua suhteessa muihin. Jos näin ei tapahdu, lopputulos tuskin on kovin nautittavaa seurattavaa.

Nähdäkseni näkökulmasokeus muodostuu, kun olet riittävän pitkään pää alaspäin veden alla.

Nähdäkseni näkökulmasokeus muodostuu, kun olet riittävän pitkään pää alaspäin veden alla. Ehkä asiaan turtuu, ehkä kaikki asiat alkavat näyttämään samalta, tai ainakin ratkaisut ovat aina samantyyppisiä. Ehkä aina ei jaksa edes kiinnostaa. Jos et näissä tilanteissa turvaudu muiden apuun ja ota opiksesi, kehittymisestä on turha haaveilla. Jos olet sitä mieltä, että olemassa oleva tilanne on juuri nyt hyvä, olet jo häviämässä peliä. Olet jo ottanut vähintään ensimmäisen askeleen suuntaan, jossa toiminta alkaa hinkata sitä uraa, johon voi hieman myöhemmin mukavasti poteroitua. Ei tämäkään aina huono asia ole. Asiat saattavat hoitua kätevästi ilman erityisiä voimainponnistuksia ja hyvä niin. Pidemmän päälle tämä ei kuitenkaan toimi.

Tämä kaikki on julkisissa hankinnoissa ja hankintatoimessa jokapäiväistä. Jos kilpailutuksia tehdään viestijoukkueena, tai jos mielestäsi organisaatiosi hankintatoimi toimii erinomaisesti, kuulethan hälytyskellojen ilahduttavan soiton. Peruskoulustakin jo tiedetään, että kun kellot soivat, tulisi liikkua ja julkisten hankintojen tapauksessa miettiä, miten seuraavaksi kehittää omaa hankintatoimeaan.

Vaikka tekisit oman työsi täydellisesti, mutta et välitä siitä mitä se tarkoittaa muille, ei toiminta ole vakaalla pohjalla. Hankinnoissa ei voida tehdä vaatimusmäärittelyä välittämättä hankintalaista, mutta ei hankintalakiakaan voida "toteuttaa" irrottamalla se asiayhteydestään. Kaikki julkisissa hankinnoissa pidempään mukana olleet kun tietävät, että hankintalain näkökulmasta ei aina ole vain sitä mustaa ja valkoista, oikeaa tai väärää, vaan siitä välistä löytyy tulkintoja ja niitä näkökulmiakin.

Tuomo Vuorinen, asiakkuuspäällikkö, lvm, mmm, stm ja um hallinnonalat

Insinöörin sydäntä lähellä olevat aihepiirit löytyvät ICT-toimialalta ja etenkin tietojärjestelmien hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Tuomon toimintaa ohjaavat kokonaiskuva ja etenkin edessä siintävä lopputulos, mutta ei voi luonteelleen mitään puuttuessaan yksityiskohtiin. Oli kyseessä sitten blogi, polkupyörä tai tarjouspyyntö.

Bloggari
Selaa blogikirjoituksia