Julkisten hankintojen yleistysongelma

Työskentely julkisten hankintojen maailmassa on sanontana hyvä. Maailma kun on kuvaava termi laajasta kokonaisuudesta. Maailma ei myöskään ole litteä pannukakku, vaan moniulotteinen ja se liikkuu samanaikaisesti useammalla kuin yhdellä tavalla. Julkisiin hankintoihin kuuluu kirjaimellisesti ihan kaikkea. Hankitaan suojavarusteita, perämoottoreita, asiantuntijapalveluja, sementtiä, tietojärjestelmiä ja hyvinvointia.

Monet keskustelut keskittyvät siihen, mitä julkisilla hankinnoilla tulisi saavuttaa, kuten pitääkin. Välillä vain tuntuisi unohtuvan, ettei julkinen hankinta ole käytännössä aina samanmuotoinen, -hajuinen, -näköinen ja -tuntuinen asia, joka toimii yhden toimintamallin tai logiikan perusteella. Laajempi näkökulma on enemmän kuin paikallaan, jos puhumme, kuten onneksi juuri viime aikoina on paljon puhuttukin, esimerkiksi kansallisesta julkisten hankintojen strategiasta. Silloin maailmaa ei arvioida ja jäsennetä naama kiinni rahkasammaleessa, vaan sen verran korkealta, etteivät pienimmät yksityiskohdat edes näy. On hyvä tietää yksityiskohtien olemassaolo, mutta ei pidä antaa yksittäistapausten häiritä. Tässä kansallinen julkisten hankintojen strategia on onnistunut. Strategiat tai yleiset tavoitteet ovat erittäin tärkeitä, mutta silti toimintaa suuntaavia, eivät yksityiskohtia absoluuttisesti määrääviä.

On hyvä tietää yksityiskohtien olemassaolo, mutta ei pidä antaa yksittäistapausten häiritä.

Kaikkia tavoitteita ei voi tunkea samaan pakettiin

Julkisilla hankinnoilla yritetään käytännössä edistää sinänsä arvostettavia asioita kuten pk-yritysten asemaa, vastuullisuutta, tehokkuutta, taloudellisuutta, innovatiivisuutta, markkinoiden toimivuutta, palvelujen tai tuotteiden laatua, ehkä kestävyysvajettakin. Mutta kun näistä keskustellaan, olisi toivottavaa, että helppojen heittojen sijasta keskusteluosapuolet konkretisoivat asiansa. Fakta kun on, että yksittäisellä hankinnalla voidaan mahdollisesti edistää osaa edellä mainituista asioista, mutta ei kaikkia. Tällöinkin tulisi tunnistaa miten vaikutus tosiasiassa syntyy, ettei edistäminen ole vain näennäistä.

Kun asiaa katsoo nenä kiinni rahkasammaleessa, jää kokonaisuudesta jotain näkemättä. Tämä on kuitenkin se tulokulma, jolla suurin osa julkisten hankintojen hyödyistä mahdollistetaan tai tuotetaan. Rahkasammaleesta käsin on mahdollisuus puuttua juuri tiettyyn tilanteeseen ja juuri siinä tilanteessa olevaan rahkasammalongelmaan. Silloin asia tuntuu konkreettiselta, ja lähes mikä tahansa ongelma on ratkaistavissa. Yksittäiselle hankinnalle asetettavat tavoitteet eivät kuitenkaan kaikki voi olla prioriteetiltaan ensimmäisenä, koska näin itse hankinnasta tulisi mahdoton. Vähän kuin yrittäisi ampua kanootissa olevalla tykillä kärpästä. Homma vesittyy.

Keskustelu menee aina päämäärättömäksi juupaseipästelyksi, kun se mikä on yleistä ja se mikä on tapauskohtaista, sekoitetaan. Ei ole mahdollista käydä järkevää keskustelua tilanteessa, jossa yhtä tai kahta toteutunutta kilpailutusta peilaten tehdään hätäinen yleistys ja tähän pohjautuen arvioidaan, mikä julkisissa hankinnoissa ei toimi. Yleistystä ei voida tehdä edes arvioimalla yhden hankintakategorian hankintoja, koska jossain toisessa hankintakategoriassa pelikenttä nyt vain on toisenlainen, vaikka laki olisikin sama. 

Vaikuta siihen, mihin voit!

Hankintayksikköä on turha soimata, jos se ei ole reittilento- tai tietokonekilpailutuksessa ottanut ensisijaiseksi tavoitteekseen parantaa pk-yritysten asemaa, mutta hankintayksikköä voi ja tuleekin haastaa, mikäli näissä ympäristövastuukysymykset jäävät täysin huomiotta. Jos kilpailutat vanhustenhoivapalveluja, et tee sitä vaikuttavuusnäkökulmasta tai sinulla ei ole vähimmäisvaatimuksina palvelun laatua, saa kyseistä hankintayksikön toimintamallia varsin aiheesta kyseenalaistaa.

Esimerkeistä ei kuitenkaan voi mitenkään vetää johtopäätöstä, että julkisissa hankinnoissa pelkällä hinnalla kilpailuttaminen olisi pahinta, mitä voi tehdä. Jos hintakisaa tehdään tuotteesta, joita on myynnissä joka niemessä ja saarelmassa, ja joissa ei käytännössä ole laatueroja, edetään lähtökohtaisesti niin kuin pitääkin. Tehden tällaisessa kilpailutuksessa laajan laatuvertailun, voisi hankintayksikön toimintatapaa kyseenalaistaa tehokkuus- ja lopulta kustannusnäkökulmastakin. Aikaa eli rahaa on tuhlattu asiaan, joka ei ole markkinat ja hankinnan kohde huomioiden olennaista.

Julkiselle hankinnalle pitääkin asettaa ylätason tavoitteita tai strategioita. Nämä eivät kuitenkaan ole yhdessä kuin vesiputous, joka jyrää kaiken alleen ja muodostaa päätepisteeseensä syvän kuopan. Ne ovat enemmänkin joukko puroja, jotka kulkeutuvat eri kohteisiin, ja jotka myös ajan saatossa muuttavat suuntaa. Nyt kun kaikille yhtenäiset purot on määritelty, tulisi itse kunkin varmistaa, että hankintoja voidaan myös rahkasammaleesta käsin tehokkaasti toteuttaa sotkeutumatta yleistäviin lillukanvarsiin.

Tuomo Vuorinen, asiakkuuspäällikkö, lvm, mmm, stm ja um hallinnonalat

Insinöörin sydäntä lähellä olevat aihepiirit löytyvät ICT-toimialalta ja etenkin tietojärjestelmien hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Tuomon toimintaa ohjaavat kokonaiskuva ja etenkin edessä siintävä lopputulos, mutta ei voi luonteelleen mitään puuttuessaan yksityiskohtiin. Oli kyseessä sitten blogi, polkupyörä tai tarjouspyyntö.

Bloggari
Selaa blogikirjoituksia